Verse 1] Nää värit hohtaa kirkkaammin kuin kaupungin neonit, Suomen suurin, komein — muut vaan statistit. Kun halli huutaa yhteen ääneen, maa tärisee alla, Tappara tulee paikalle, peli loppuu samalla. Ei oo meidän vika jos muut kyykkää, toiset puhuu paljon mut me vaan jyrätään syvää. Mouhijärvi hereillä, Metsäkylä mukana, Mänttä nostaa tuopit ylös, Helsinki huutaa mukana. Koko kansa tietää kuka täällä määrää suunnan, mestaruusjunassa ei oo enää jarrua mukana. Sinioranssi soi kuin ukkonen kesäyössä, vastustajat hiljenee jo ennen aloitussyöttöä. [Kertosäe] Torille, torille — koko maa sekoaa, Tappara tulee taas, eikä kukaan pysäytä. Mestaruudesta mestaruuteen, liekki palaa vaan, Suomen kaunein ikuisesti — aina, nyt ja ajallaan. Torille, torille — kajuutta tärisee, kun Tappara iskee niin koko liiga värisee. Ei oo meidän vika jos muut jää jälkeen, sinioranssi sydän sykkii yöhön saakka täyteen. [Verse 2] Katuvaloissa näkyy mestareiden varjot, toiset hakee tekosyitä, me kannetaan palkinnot. Katsomo laulaa niin että katto melkein irtoo, Tappara painaa eteenpäin eikä koskaan vartoo. Mouhijärvi, Metsäkylä — koko jengi paikalla, Mäntästä Helsinkiin sama liekki taustalla. Kaupungit yhdistyy kun mestarit marssii sisään, ja vastustajan fanit kattoo hiljaa lattiaan päin. Kajuutta täynnä juhlaa, hiki, ääntä, savua, mestaruuden haju leijuu pitkin Tampereen katuja. Suomen komein seura eikä siitä tingitä, sinioranssi kruunu — eikä sitä riistetä. [Kertosäe] Torille, torille — koko maa sekoaa, Tappara tulee taas, eikä kukaan pysäytä. Mestaruudesta mestaruuteen, liekki palaa vaan, Suomen kaunein ikuisesti — aina, nyt ja ajallaan. [Outro] Ei oo meidän vika jos muut kyykkää. Tappara iskee. Torille. Suomen kaunein — ikuisesti aina ja nyt